Ajatuksia avioliitosta

Mitä mieltä te ootte avioliitosta? Tai mitä se teille tarkoittaa? Mä oon miettinyt sitä sattuneista syistä tosi paljon viime aikoina. Mun isän mielestä avioliitto solmitaan puhtaasti järjellisistä syistä. Siksi, että puoliso on sopiva ylläpitämään suvun mainetta tai pönkittämään bisnessuhteita. Mun mielestä toi on aika kylmä tapa ajatella ja siinä sen avioliiton pohjalla on kaikki muut – kukaan ei mieti miltä niistä naimisiin menevistä tuntuu. Että rakastaako ne toisiaan tai tykkääkö ylipäätään yhtään toisistaan. Meillä on Ismetin kanssa onneksi siinä mielessä ihan hyvä tilanne, että kuitenkin rakastetaan toisiamme ja kaikki muu siinä ohella on vaan plussaa.

Tai mitä mä oikein höpötän...herätys todellisuuteen Anni!! Mä rakastan Ismetiä enemmän kuin mitään, mutta se on rakastunut toiseen. Nyt se on sanottu ääneen ja voin kertoa, että ei tunnu kovin hohdokkaalta. Silti se on valmis menemään mun kanssa naimisiin, koska mä sovin sen suvun mielestä paremmin imagoon verrattuna siihen paikalliseen tyttöön. Sen tytön nimi on Suna ja se on tosi kaunis. Ja Ismetin mukaan vielä tosi mukavakin ja ihana tietysti. Ismet tapasi sen vasta sen jälkeen, kun mä olin lähtenyt Turkista ja se ajatteli, että se vaan alistuu kohtaloonsa ja menee mun kanssa naimisiin. Mä en todellakaan halua, että joku menee mun kanssa naimisiin pakosta!

Aluksi mä olin tosi vihainen, mutta sit mä aloin miettiä tätä asiaa Ismetin näkökulmasta. Sillä on hirveät paineet tehdä niin kuin muiden mielestä on paras, vaikka sen sydän sanoo toista. Entä jos tilanne olisi toisin päin? Että mä olisin rakastunut vaikka johonkin suomalaiseen poikaan, mutta mun olisi silti pakko mennä Ismetin kanssa naimisiin, vaikka mun sydän kuuluisi toiselle? Ei se olisi reilua! Ei edes, vaikka Ismet rakastaisi mua enemmän kuin mitään. Jos aikoo mennä naimisiin, niin pitää kyllä molempien olla samalla aaltopituudella asian suhteen... 

Mun mielestä oikeastaan ainut oikea ja hyvä syy mennä naimisiin onkin rakkaus. Huonoja syitä sitten riittääkin: velvollisuus, bisnes, pelko toisen menettämisestä...Naimisiin mennessä kuitenkin sitoudutaan toiseen loppuelämäksi ja miksi se pitäisi tehdä esimerkiksi siitä syystä, että pelkää menettävänsä toisen? Tai sen takia, että poika- tai tyttöystävä on suvun mielestä täydellinen tapaus, mutta itse ei tunne samoin? Se syy kuitenkin tulee varjostamaan avioliittoa koko loppuelämän eli haluanko mä, että mun elämää varjostaa rakkaus ja onni vai pelko ja velvollisuudentunto? Aika helppo valinta mun mielestä!