Pitkästä aikaa

On tosi hassua miten nopeasti ihminen sopeutuu uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin. Musta tuntuu, että oisin ollut täällä aina! Suomi tuntuu just nyt niin kaukaiselta kuin olla ja voi…

Me käytiin katsomassa jalkapalloa Ismetin kanssa ja se oli kyllä niin hauskaa! Jalkapallo on täällä vähän sama kuin Suomessa jääkiekko – kaikki rakastaa sitä. Sen takia varmaan fiiliskin siellä pelissä oli aivan huippu! Joukkueina oli Trabzonin oma Trabzonspor, ja sitten joku toinen, josta en ihan saanut selvää niin en uskalla sitä tänne kirjoittaa. Ismet oli tosi innoissaan, että saatiin liput just tohon peliin. Ilmeisesti tää Trabzonspor on tosi menestynyt jalkapallojoukkue. Ne on voittaneet jotain tosi hyviä joukkueita ja pärjänneet muutenkin hyvin. Kovasti Ismet selitti niiden saavutuksista, mutta mulla meni puolet ohi, kun en tajua jalkapallosta mitään! :D

Paikallista junnuliigaa :)

Turkissa tykätään myös painista aivan hulluna. Mä ymmärrän siitä lajista vielä vähemmän kuin jalkapallosta, mutta Ismet tuntuu olevan ihan ekspertti siinäkin. Se haluaisi viedä mut katsomaan myös painiottelua, mutta mä taidan vetää rajan tuohon jalkapalloon. En oo nimittäin yhtään urheilijatyyppiä! :D

Mitäs muuta täällä on tapahtunut? Meillä on isän kanssa nykyään oma aamurutiini. Istutaan keittiössä, juodaan teetä (mä oon itse oppinut keittämään aivan ihanaa turkkilaista omenateetä) ja luetaan päivän sanomalehdet. Trabzonissa on muutamia paikallislehtiä ja isä lukee välillä myös vähän isompiakin turkkilaisia sanomalehtiä. Mutta joka tapauksessa siinä oppii aivan älyttömästi uusia sanoja! Aika hidastahan se on, mutta silti! :)

Teetä nautiskelemassa ulkoilmassa. Sitä tuntuu saavan täällä mistä vaan!

Ja niin! Mä haluan kissan heti kun tulen Suomeen! Täällä on tosi paljon kulkukoiria ja –kissoja ja ne on niin ihania! Voisin kaapata ne kaikki mukaani ja salakuljettaa Suomeen. Hmm…ehkä mun ei kannatakaan hankkia sitä kissaa Suomesta vaan voisin oikeasti adoptoida sen täältä Turkista. Mulla olis täällä jo monta vakiorapsutettavaa vaihtoehtona! :D Nojoo, en mä edes usko, että asuntolaan saa ottaa lemmikkejä niin varmaan pitää miettiä tätä asiaa vasta sitten joskus tulevaisuudessa…mutta aina kannattaa haaveilla! Se on mun mottoni! :)

Kissa kuljeksimassa! Hihi! 

Ja sitten ylläri: Mä menin tanssikurssille! Se on sellainen muutaman kerran alkeiskurssi kolbasti nimisestä tanssista. Tällä kurssilla opetellaan ihan vaan perusteita, mutta se on tosi hauskaa. Mulla on nyt pari kertaa ollut sitä ja vielä on pari kertaa jäljellä. Se on kyllä oikeasti eka urheilulaji, josta oon oikeasti innostunut. Tai en mä tiedä onko se oikeasti edes urheilua, mutta musta se ainakin tuntuu siltä, sen verran hiki tulee ja lihaksia särkee joka kerran jälkeen! Onkohan Suomessa tanssikouluja, joissa voisi opetella kolbastia? Saa vinkata, jos joku tietää! :) Mulla on myös tää yks videopätkä treeneistä…mietin, että kehtaanko laittaa sitä tänne, mutta päätin olla rohkee ja laittaa. Ei saa kauheasti arvostella, oon vielä aloittelija! :D

Aika tällaista perusarkea mä täällä vaan elelen. Käyn ostoksilla, teen ruokaa, auttelen kotona, yritän oppia turkkia ja vietän aikaa Ismetin kanssa. Täällä meidän kotona on muuten aivan ihana pieni yrttitarha takapihalla! Sieltä voi kerätä suoraan pensaasta just ne yrtit, joita tarvitsee ja ne on aina tosi raikkaita ja maukkaita. Muutenkin tykkään tästä meidän kodista. Täällä on jotenkin tosi kotoisaa ja lämmintä ja tänne on aina kiva tulla. En osaa selittää mikä siinä on, mutta mulla on täällä ihan erilainen fiilis kodista kuin mitä Suomessa tulee. Ehkä se on se tietty vahva mausteiden tuoksu keittiössä ja kauniit tekstiilit kaikissa huoneissa. Ei pelkästään jotain kertakäyttökalusteita vaan kaikilla huonekaluillakin on joku historia. Tuntuu, että kaikella on täällä tarkoitus!

Turkin kodissa :)))

Herkkuja keittiöstä! :)

No, ehkä oon vähän puolueellinen nyt kun oon niin uppoutunut tähän kaikkeen! :D Nyt Ismet tuli hakemaan mua. Me lähdetään käymään ostarilla. Ismetin mukaan mun pitää saada merkkivaatteita vaikka mä kuinka yritän sille selittää, että tykkään just tällaisesta vähän kirpparimaisesta lookista ja voisin ostella kaikki mun vaatteet tuolta toreilta ja markkinoilta, koska ne on niin kauniita ja erilaisia. Mutta Ismetin päätä ei noin vaan käänellä! :D Se on vissiin joku statusjuttu täällä, että jos on varaa pukeutua merkkivaatteisiin niin sitten pukeudutaan. Että näytetään tavallaan sillä pukeutumisella oma elintaso. Miksi sitä pitäisi toisaalta niin kauheasti esitellä, eikö olis kiva pukeutua niin, että itse tykkää ja tuntuu hyvältä? En tiedä, mutta pakko kai mun on joku yksi vaate ostaa. Tykkään kyllä toisaalta vaatteista ja niiden yhdistelemisestä, joten varmaan me päästään yhteisymmärrykseen… :D Miten te muuten tykkäätte pukeutua? Onko teillä joku tietty lookki?

Seuraavaan kertaan!

-Anni